Tulta ja liikettä - pika-analyysi Zapad-2021-harjoituksesta (dosentti, evl evp. Petteri Lalu)
Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimat päättivät viime torstaina strategisen yhteisharjoituksen Zapad-2021:n seitsemän päivää kestäneen aktiivivaiheen, joka oli itse asiassa jo muutamia kuukausia kestäneen harjoitussarjan huipentuma.
Virallisen ilmoituksen mukaan Venäjän ja Valko-Venäjän strategiseen yhteisharjoitukseen osallistuvan henkilöstön määrä ylsi 200 000 sotilaaseen, noin 80 lentokoneeseen ja helikopteriin, 290 panssarivaunuun, 240 tykistöaseeseen. Niiden lisäksi harjoitukseen osallistui 15 merivoimien alusta. Näistä Valko-Venäjän alueella harjoitteli 12 800 sotilasta, joista 2 500 venäläisiä, 140 panssarivaunua ja 110 tykistöasetta. Harjoituksen ulkomaalaisen osaston kooksi ilmoitettiin 2 000 sotilasta.
Näin suuren henkilöstömäärän takia onkin hämmästyttävää, että Venäjän puolustusministeriö totesi, ettei Wienin vuoden 2011 sopimuksen tarkoittama harjoitukseen osallistuvien sotilaallisten joukkojen henkilöstön määrä ylitä 6 400 sotilasta Venäjän alueella.
Strategisen tason laskutaitoa edellyttävien loppusummien tarkoituksena on todennäköisesti osoittaa, että suurvallan ennätysmäisen suuri sotaharjoitus on jälleen kerran niin pieni, ettei se ylitä edes sovittua tarkastusrajaa. Tällainen toiminta vesittää sotilaallista luottamusta ja turvallisuutta lisäämään tarkoitettujen toimien päämäärää.
Harjoituksen edellä läntisiä kirjoittajia askarruttivat jo aiemmista harjoituksista tutut kysymykset: Jääkö Valko-Venäjälle harjoituksen jälkeen venäläisiä joukkoja tai asejärjestelmiä, ja aiheutuuko harjoituksesta naapurimaihin ulottuvia GPS-häiriöitä? Tällä kertaa oman huolenaiheensa pohdiskeluun toivat myös Venäjän asevoimien viime kevään mittavat joukkojen keskitykset Ukrainan rajan tuntumaan, ja niiden mahdollinen toistuminen Zapad-harjoituksen aikana.
Näiden epäilyjen toteutumiseen tai toteutumatta jäämiseen on liian aikaista vastata, koska harjoitusjoukkojen on ilmoitettu palaavan varuskuntiin vasta lokakuun puolessa välissä.
Analysoin aktiivivaiheen harjoittelua Venäjän ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden tiedotteiden perusteella. En esittele yksityiskohtaisesti päivittäisiä harjoitustapahtumia. Niihin voi tutustua esimerkiksi Michael Kofmanin blogissa https://
Emme provosoi vaan harjoittelemme oman tontin perukoilla
Zapad-harjoituksen aktiivivaiheen harjoitusten alueellisen painopisteen ilmoitettiin olleen 300 kilometriä Moskovan itäpuolella sijaitsevalla Mulinon harjoitusalueella, jossa järjestettiin maanantaina 13.9. harjoitukseen perinteisesti kuuluva taistelunäytös. Siihen kutsuttiin vakiintuneeseen tapaan sekä tiedotusvälineiden edustajia että Venäjälle akkreditoituja puolustusasiamiehiä. Valko-Venäjä järjesti vastaavan tiedotustilaisuuden Obuz-Lesnovskin harjoitusalueella.
Mulinon ohella aktiivivaiheen harjoitukseen kerrottiin käytettävän Valko-Venäjällä sijaitsevia Obuz-Lesnovskin, Brestin, Domanovskin, Ružanskin, Tšepeljovon ampuma-alueita. Venäjällä sijaitsevia harjoitusalueita olivat Kirillovsk, Strugi Krasnye, Pogonovo, Hmeljovka ja Pravdinski sekä ilmavoimien harjoitusalueet Dobrovolski, Dorogobuž ja Volski. Merivoimien harjoittelua oli Itämeren eteläosissa ja Suomenlahdella.
Venäjän asevoimat ovat ilmoittaneet muustakin harjoitustoiminnasta. Esimerkiksi Venäjän pohjoisilla alueilla oli samanaikaisesti Zapadin kanssa käynnissä Pohjoisen laivaston komentajan johtama arktisen ”retkikunnan” harjoitus. Tiedotteiden ja uutisten mukaan vaikuttaa siltä, että tähän harjoitukseen oli keskitetty paljon viranomaisyhteistoiminnan harjoittelua.
Pohjoisen laivaston harjoittelun eriyttäminen Zapad-harjoituksesta vaikuttaa keinotekoiselta ratkaisulta, varsinkin kun sen komentaja vara-amiraali Aleksandr Moisejev kertoi viime joulukuussa, että Zapad-harjoitus on hänen johtoportaansa seuraavan vuoden päätapahtuma.
Venäjän ja Valko-Venäjän sotilasviranomaisten mukaan strateginen yhteisharjoitus Zapad-2021 oli luonteeltaan puolustuksellinen, eikä se ollut suunnattu mitään valtiota vastaan. Venäjä puolustusministeriö ilmoitti valinneensa suurten joukkojen harjoituksia varten alueita, jotka ovat kaukana Naton ja Venäjän välisestä kosketuslinjasta ja läntisestä valtionrajasta.
Kaikelle inhimilliselle toiminnalle on luonteenomaista, että aikomukset voivat muuttuvat hetkessä mutta suorituskyky pitää rakentaa. Siksi kohteliaiden eleiden merkityksen ja aitouden pohtimisen sijaan on mielekkäämpää arvioida harjoitusjoukkojen toimintaa ja suorituskykyä.
Kuva: Venäjän ja Valko-Venäjän ilmoittamat strategisen yhteisharjoitus Zapad-2021 aktiivivaiheen harjoitusalueet. Karttapohja Google Earth.
Ensin puolustetaan ja sitten vakautetaan tilanne räväkällä vastahyökkäyksellä
Harjoituksen ensimmäisen vaiheen (10.–12.9.) teemana oli Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisen alueellisen joukkoryhmän johtaminen puolustustaistelussa. Harjoitustapahtumien painopiste oli Kaliningradin ja Valko-Venäjän alueella.
Harjoituksen ensimmäisen vaiheen perusteella Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimien puolustustaistelun taktiikka on aktiivista ja liikkuvaa. Hyökkääjään vaikutetaan joustavalla joukkojen ja tulen käytöllä niin omassa kuin hyökkääjän ryhmityksen syvyydessä. Vastustajan ei oleteta käyttävän merkittävästi taistelupanssarivaunuja, mutta sen panssarintorjuntaa pidetään kyvykkäänä. Puolustustaistelua valmistaudutaan käymään ilmaylivoimaisen hyökkääjän keskitetyn ohjus- ja ilmaiskun uhkan alaisena. Siltä suojaudutaan aktiivisten ilmapuolustustoimien lisäksi naamioinnilla, ryhmitysvaihdoksilla sekä käyttämällä valeasemia- ja laitteita.
Harjoituksen toisen vaiheen (13.–16.9.) teemana oli joukkoryhmän vastahyökkäysoperaation johtaminen vihollisen tuhoamiseksi ja tilanteen vakauttamiseksi. Vastahyökkäyksessä korostui tuli ja liike. Tulen määrästä ja laadusta pitivät huolta Venäjän maavoimien panssarivaunukanuunat, tykistö ja raketinheittimistö sekä pioneerijoukkojen taisteluvälineet. Tätä Venäjän asevoimien perinteistä vahvuutta tehosti jo rutiininomaiseksi muodostunut lennokkikaluston käyttö taistelualueen tiedusteluun, valvontaan ja maalinosoituksiin kaikissa joukoissa.
Liikkeen ja taistelun tempon ylläpitäjinä olivat Venäjän ja Valko-Venäjän maahanlaskujoukot. Harjoituksen molempien vaiheiden aikana maahanlaskuja suunnattiin perinteiseen tapaan muun muassa hyökkäyksen sillanpääaseman valtaamiseen (Brest 14.9. ja Kaliningrad 15.9.), taktisiin ilmarynnäköihin helikoptereilla (Mulino 13.9.), mutta myös hyökkääjän selustaan puolustusoperaatioiden aikana (Pihkova 11.9. ja Žitovo 13.9.).
Venäjän maahanlaskujoukot osoittivat harjoituksessa, että niillä on kyky pataljoonan taisteluosaston ja sen päätaistelukaluston laskuvarjopudotuksiin sekä taistelun aloittamiseen jopa pimeäolosuhteissa. Merkillepantavaa on myös se, että Pihkovan 76. ilmarynnäkködivisioonan joukkojen raportoitiin harjoituksen aikana tehneen erillisiä useiden satojen sotilaiden ja kymmenien kalustoyksikköjen laskuvarjomaahanlaskuja jopa perättäisinä päivinä. Tällainen operaation tempo kertoo paitsi maahanlaskujoukkojen hyvästä valmiudesta, koulutustasosta ja kehittyneestä varustuksesta myös Venäjän kuljetusilmavoimien ja helikopterijoukkojen suorituskyvyn kasvusta.
Kuva: Venäjän ja Valko-Venäjän maahanlaskujoukkojen laskuvarjopudotus Brestiin (14.9.) tapahtui aivan Puolan rajalle, joka on kuvassa näkyvän Bug-joen keskilinjalla. TV-kanavan selostajan mukaan maahanlaskettu joukko otti haltuunsa sillanpääaseman 1. panssariarmeijan hyökkäystä varten. Kuva: Venäjän puolustusministeriön Zvezda-TV-kanava.
Harjoituksessa useita kertoja toistuneet ilmaiskut, joissa käytettiin ohjautumattomia pommeja, eivät anna Venäjän ilmavoimista kovin modernia kuvaa. Vaakapommitukset reilun tuhannen metrin korkeudesta ovat juuri niitä hyökkäysprofiileita, jotka ovat erittäin alttiita ilmatorjunnalle. Ehkä taustalla oli ”harjoitustekninen syy”. Tiedustelu- ja tulenkäyttöketjua voi toki harjoitella näinkin.
Informaatioympäristö laimeampi kuin edellisellä kerralla – viisautta vai hukkuuko provokaatio kohinaan?
Harjoituksen informaatioympäristö poikkesi neljän vuoden takaisesta. Venäjän- ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden tiedotteiden ja valtakunnallisen uutisoinnin määrä oli vähäisempää. Zapad-2021 ei myöskään kerännyt yhtä paljon ulkomaisten medioiden huomiota kuin maiden läntisen suunnan edellinen harjoitus. Tietyssä mielessä tämä on hyvä. Vaikka tiedonvälitys on itsearvoisen tärkeää, saattaisi sotilasvoimaa korostava ja kauhisteleva uutisointi jopa tukea asevoimaan nojaavan Venäjän strategisen viestinnän tavoitteita.
Venäjän julkilausuttuna tavoitteena oli estää jännitteiden nousua sen ja Naton välisellä kosketuslinjalla sijoittamalla pääosa tämänkertaiseen Zapadiin liittyvästä harjoittelusta kauaksi läntisistä rajoista. Kuitenkin harjoituksen suurin 400 sotilaan maahanlasku Brestiin, aivan Valko-Venäjää ja Puolaa erottavan Bug-joen rantamaille sopii huonosti yhteen mainitun tavoitteen kanssa.
Olisi vaarallista turtua sellaiseen kehitykseen, jossa asevoimien hyökkäyksellistä voimannäyttöä toisten valtioiden rajojen lähituntumassa pidetään normaalina toimintana, ikään kuin se olisi enää vain taustakohinaa monille muille suurille globaaleille uhkillemme.
Petteri Lalu
Kirjoittaja on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja everstiluutnantti (evp).
Kommentit
Lähetä kommentti